
Mistä hankkia pentu?
Rekisteröity vai rekisteröimätön?
Terveys
Ulkoiset ominaisuudet
"Värijalostus"
Merle
Kasvattajan velvollisuudet
Linkkejä pennunetsijälle
Chihuahuan suosio on tällä hetkellä huimassa kasvussa
niin meillä kuin maailmallakin. Muoti-ilmiöön ovat omalta
osaltaan vaikuttaneet elokuvatähtien ja pop-idolien julkisuudessa
esittelemät "minikoirat", mutta myös voimakas kaupungistuminen;
Isoille koiraroduille ei pienistä kaupunkiasunnoista löydy
tilaa, ja toisaaltaan halutaan lemmikki, jota on helppo kuljettaa mukana
elämäntilanteesta toiseen. Vaikka chihuahua ei ole sen enempää
lelukoira kuin valtava tanskandoggi tai saksanpaimenkoira (itseasiassa
jos verrataan chihuahuaa ja saksanpaimenkoiraa, chihuahuan kasvattamisessa
ja kouluttamisessa tarvitsee huomattavasti pitempää pinnaa
ja enemmän oveluutta kuin miellyttämishaluisen saksanpaimenkoiran
kanssa), sen pieni koko on huomattava etu valittaessa kaupunkiympäristöön
sopivaa koirarotua.
Rodun suosion kasvu ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen
asia. Sen mukana tulee useita ikäviä lieveilmiöitä,
joihin tavallinen pennunhankkijakin saattaa törmätä pentua
etsiessään. Valveutunut pennunostaja pystyy kuitenkin välttämään
sudenkuopat tutustumalla paitsi itse rotuun, myös kasvattajiin
ja rodun harrastajiin ennen pennunhankintaa. Pennunhankinta saattaa
olla pitkä, jopa vuosien mittainen prosessi, kun kyseessä
on rotu, jossa kysyntä on huomattavasti tarjontaa suurempi. Pennunetsintävaiheeseen
tulisi kuitenkin suhtautua ennemmin mahdollisuutena tustustua paremmin
koiramaailmaan ja rodun harrastajiin, kuin piinaavana odotteluna. Vaiva
palkitaan viimeistään silloin, kun oma pentu saapuu kotiin.
Koskaan ei pentua tulisi hankkia hetken mielijohteesta.
Mistä hankkia pentu?
Vaikka moni onkin löytänyt itselleen sopivan lemmikin Keltaisen
Pörssin tai internetin ilmoituspalstojen kautta, pennun etsiminen
kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä rotujärjestöön
ja rodun kasvattajiin. Kun pennun hankkii asiantuntevalta, vastuulliselta
taholta, ostaja ei tule huijatuksi koirakaupoissa. Varsinkin nykyään,
kun kääpiökoirien suosio on kasvussa, on huijareita syytä
varoa.
Yleiset pelisäännöt ovat kaikille kasvattajille yhteiset,
mutta mieltymyksistä ja toimintatavoista löytyy kasvattajakohtaisia
eroja. Kun rodun suosio kasvaa, samalla - ikävä kyllä
- lisääntyy myös sellaisten kasvattajien määrä,
jotka teettävät pentuja rahan vuoksi, eikä rakkaudesta
rotuun. Myös ulkomailta tuodaan yhä enemmän pentuja myytäväksi
Suomessa eteenpäin. Millaista kasvatustoimintaa haluat itse olla
tukemassa ja millaisia toimintatapoja olet valmis hyväksymään?
Kun pennunetsijä tutustuu kasvattajiin etukäteen, on helpompi
valita kasvattaja, joka painottaa kasvatustyössään sellaisia
asioita ja ominaisuuksia, joita toivoo omalta pennultaan löytyvän.
Luottamus ja yhteisymmärrys pennunostajan ja pennun kasvattajan
välillä edesauttaa mahdollisista ongelmatilanteista selviämistä
ja takaa sen, että pentu päätyy juuri sille sopivaan
kotiin.
Vain tutustumalla kasvattajiin etukäteen voi varmistua henkilökohtaisesti
myös siitä, että oma pentu on kasvatettu asianmukaisesti
ja että se on todellakin saanut parhaan mahdollisen alun elämälleen.
Tällöin pennunostaja ei myöskään erehdy tukemaan
pentutehtailua, johon usein liittyy koirien hyvinvoinnin räikeä
laiminlyöminen ja sitä kautta myös suoranainen eläinrääkkäys.
Älä koskaan osta pentua säälistä tai näkemättä
sen emoa ja niitä tiloja, joissa se on kasvanut, jottet tule vahingossakaan
tukeneeksi pentutehtailua. Mikäli törmäät kenneliin,
jossa koirien hyvinvointi on laiminlyöty ja niitä ei kohdella
asianmukaisesti, voit ilmoittaa siitä esimerkiksi paikkakuntasi
eläinsuojeluviranomaisille tai kennelliittoon. Ilmoituksen voi
tehdä myös nimettömänä.
Pentujen tuonti ulkomailta edelleenmyytäviksi Suomessa on yleistynyt
viimeaikoina runsaasti. Pääosin pentuja tuodaan myytäväksi
Suomeen Itä-Euroopan maista ja Venäjältä. Pennut
ostetaan kotimaasta halvalla ja myydään Suomessa eteenpäin
korkeaan hintaan. Jos harkitset ostavasi pennun välittäjältä,
on syytä noudattaa erityistä varovaisuutta! Kiinnitä
huomiota etenkin myyjän tai välittäjän asiantuntemukseen
sekä myytävän pennun taustoihin - ulkomailta tuodaan
valitettavasti hyvin paljon myös huonotasoisia koiria.
takaisin ylös
Rekisteröity vai rekisteröimätön?
Rodun suosion kasvaessa ja kysynnän ylittäessä tarjonnan
moninkertaisesti on luonnollista, että myös pentujen hinnat
nousevat. Tämä on ehkä tärkein yksittäinen
seikka, joka on johtanut pentutehtailun, salakuljetuksen ja jopa koirien
varastelun lisääntymiseen. Paperittomastakin "chihuahuasta"
tai edes etäisesti chihuahuaa muistuttavasta pennusta voi "pimeillä
markkinoilla" saada jopa nelinumeroisen summan puhtaana käteen.
Rekisteröityä yksilöä halvempi, paperiton koira
saattaa houkutella pennunostajaa, varsinkin sellaista, joka etsii itselleen
vain lemmikkiä "harrastekoiran" sijaan. Monesti kuulee
pennunetsijöiden toteavan, että heille ei ole väliä,
onko pentu rekisteröity vai ei, koska he eivät ole kiinnostuneita
näyttelyistä, kasvattamisesta tai muusta vastaavasta. En ole
kuitenkaan vielä kertaakaan tavannut pennunetsijää, joka
ei välittäisi siitä, mistä hänen pentunsa tulee
ja kuinka sitä on hoidettu. Moni tuntuu siis unohtavan, että
rekisteritodistus on todistus siitä, että kyseessä olevan
pennun kohdalla kasvattaja on toiminut oikein ja pentu on hoidettu asianmukaisesti.
Rekisteritodistus myös takaa koiran puhdasrotuisuuden - rekisteröimättömät
koirat rinnastetaan sekarotuisiin, ja esimerkiksi virallisiin näyttelyihin
ja kokeisiin ei rekisteröimättömän koiran kanssa
voi osallistua.
Jos kasvattaja ei ole rekisteröinyt kauppaamaansa pentua, on hyvä
kysyä miksi. Ei ole olemassa yhtäkään hyvää
syytä, miksi pentua ei saisi rekisteröityä - edes fyysinen
vika tai vamma ei sitä estä, vaikka se kyseisen koiran jalostuskäytön
estäisikin. Pennun rekisteröiminen ei myöskään
maksa maltaita, vaikka joskus näin kuulee väitettävän.
Rekisteröintimaksut löytyvät kennelliiton sivuilta: Normaalitilanteessa
pennun rekisteröiminen maksaa 21-63 euroa, mikä ei ole järin
suuri summa, varsinkaan silloin, jos sitä verrataan pennun myyntihintaan.
Ainoa mahdollinen syy pennun rekisteröimättömyyteen on
se, että kasvattaja on rikkonut niitä pelisääntöjä,
joilla pyritään takaamaan paitsi koirien myös koko rodun
hyvinvointi.
Ei ole väärin kysyä, onko pentu rekisteröity
- on väärin olla kysymättä sitä.
takaisin ylös
Terveys
Kun hankintaan pitkäaikaista lemmikkiä ja perheenjäsentä,
terveys tuskin on asia, josta halutaan tinkiä. Kaikki koirien terveystulokset
ovat julkisia ja kaikkien tutkittavissa jalostustietojärjestelmässä.
Chihuahualle vain polvitarkastus on pakollinen, eikä senkään
osalta ole asetettu raja-arvoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita
sitä, että huonopolvista yksilöä voisi käyttää
jalostukseen siinä missä tervettäkin, vaan sitä,
että vastuu rodun jalostuksesta ja sen terveyden edistämisestä
on kasvattajilla.
On hyvä selvittää, mitä muita terveystutkimuksia
polvitarkastuksen ohella pennun vanhemmille ja isovanhemmille on tehty.
Vaikka terveet vanhemmat eivät takaa sitä, että pentu
olisi täysin terve, on pennulla, jonka vanhemmista toinen tai molemmat
sairastavat jotain perinnöllistä sairautta, huomattavasti
suurempi todennäköisyys sairastua kyseessä olevaan sairauteen,
kuin pennulla, jonka vanhemmat ovat terveitä tutkitun sairauden
osalta. Chihuahuojen perinnöllisistä sairauksista löytyy
lisää tietoa mm. chihuahuamaailman sivuilta.
takaisin ylös
Ulkoiset ominaisuudet
Kaikilla pennunetsijöillä on omia toivomuksia pennun suhteen.
Jotkut etsivät näyttelyihin tai kasvatukseen sopivaa, toiset
lemmikkitasoista sohvan- ja sydämenvaltaajaa. Pennusta on hyvin
vaikea sanoa, mitä siitä tulee aikuisena, edes kokeneimmat
kasvattajat eivät siihen sataprosenttisella varmuudella pysty.
Lupaava pentu saattaa muuttua kehitysvaiheessa radikaalisti, ja toisaaltaan
vähemmän lupaavasta saattaa tulla ajan mittaan näyttelytähti.
Pentua ostettaessa ei siis koskaan voi tietää etukäten,
mitä saa - siksi pennunhankinta onkin ennemmin verrattavissa adoptioon
kuin tuotteen ostamiseen, vaikka lain edessä koira onkin "kauppatavaraa".
Pennunetsijöillä on usein myös väri- ja jopa kokotoivomuksia.
Vaikka chihuahua onkin virallisesti maailman pienin koirarotu, kukaan
vastuuntuntoinen kasvattaja ei tieten tahtoen tähtää
sairalloisen pienten yksilöiden tuottamiseen. Tästä syystä
äärettömän pienen yksilön etsiminen kuulostaa
hyvin negatiiviselta kasvattajan korvaan. Pennun aikuispainoa on hyvin
vaikea arvioida, koska kunkin pennun kehitys ja kasvu on yksilöllistä.
takaisin ylös
"Värijalostus"
Värijalostus on asia, joka aiheuttaa suuriakin konflikteja chihuahuamaailmassa.
Sinänsä pennunetsijän väritoivomuksissa ei ole mitään
väärää, kunhan ymmärtää, että
kasvattajan kannalta on - tai ainakin tulisi olla - samantekevää
minkä värisiä yksilöitä syntyy, sillä
chihuahuan rotumääritelmässä sanotaan varsin selkeästi
että kaikki värit ovat sallittuja. Värillä ei siis
ole jalostuksellista merkitystä. Tältä kannalta tarkasteltuna
on mielestäni paitsi turhaa, myös vastuutonta ryhtyä
jalostamaan tietynvärisiä yksilöitä jos samalla
joudutaan tinkimään muista, rodunmukaisuuden tai jopa terveyden
kannalta tärkeämmistä ominaisuuksista. Kun samalla erikoisen
väristen pennujen hinnat saattavat olla huomattavasti korkeampia
kuin "tavallisen" väristen, on syytä kysyä,
jalostetaanko harvinaisia tai erikoisia värejä pelkästään
esteettisistä syistä.
Värin - edes harvinaisen sellaisen - ei pitäisi olla syy
normaalia korkeampaan hintaan rodussa, jossa kaikki värit ovat
sallittuja.
takaisin ylös
Merle
Viimevuosina runsaasti yleistyneen ja paljon keskustelua herättäneen
merlen eli marmorikuvioisen koiran värityksen saa aikaan dominoiva
geeni, joka homotsygoottina aiheuttaa eriasteisia vaurioita etenkin
kuulo- ja näköaistissa (Sharp, 2002; Strain, 2003). Kahden
merlen yhdistäminen keskenään on siis äärimmäisen
vaarallista. Yleisesti ajatellaan, ettei merlegeeni heterotsygoottina
ole haitallinen. Kuitenkin joidenkin tutkimusten mukaan myös heterotsygooteilla
merleillä voi esiintyä erilasteisia kuulo- ja silmävaurioita,
kuten kuuroutta, silmän sisäisen paineen nousua, silmien virhetaittoa,
pienisilmäisyyttä eli microphthalmiaa sekä koloboomaa
(L. Clark, K. Myrphy, C. Rees, M. Wahl. 2005; Reetz, I., Stecker, M.
& Wegner, W. 1977, GenMark 2006). Kun joitakin vuosikymmeniä
sitten tutkittiin merlejä mäyräkoiria, löydettiin
54,6%:lta homotsygooteista ja 36,8%lta heterotsygooteista merleistä
jonkinasteisia kuulovaurioita (M Willis, 2005; L. Clark, ym. 2005; I.
Reetz, ym, 1977). Merlenvärisissä chihuahuoissa ei edellämainittuja
tai niitä vastaavia kehitysvaurioita ja sairauksia ole toistaiseksi
esiintynyt ainakaan Suomessa.
On aiheellista ihmetellä sitä, mistä tämä kyseinen
erikoisväri on rotuun ilmestynyt. Kun värin aiheuttava geeni
on dominoiva (eli väri esiintyy geeniä kantavan koiran fenotyypissä),
miten on mahdollista, että se on vasta viimeaikoina ilmestynyt
tähän jo 1800-luvulla löydettyyn rotuun? Lisäksi
voidaan kyseenalaistaa, onko syytä säilyttää kyseinen
väri rodussa geenissä piilevistä haittavaikutuksista
huolimatta, varsinkaan kun merlevärillä, kuten muillakaan
väreillä, ei ole jalostuksellista arvoa - vain rahallista
niin kauan kun pennunostajat maksavat tästä erikoisväristä
keskitasoa enemmän.
Mikäli rotua halutaan kehittää entistä terveempään
suuntaan, ei merlegeeniä tulisi mielestäni säilyttää
siinä. Vaikka kyseinen geeni ei sellaisenaan aiheuttaisikaan kehitysvaurioita,
tietämättömien ja kokemattomien käsissä geenillä
voi olla tuhoisat vaikutukset. Kasvattajien tulisikin ajatella värijalostuksen
vaikutusta pitkällä tähtäimellä, ei pelkästään
seuraavaa pentuetta. Merlet chihuahuat ovat kiellettyjä mm.
Australiassa ja Saksassa.
Väri ei vaikuta pennun soveltuvuuteen lemmikiksi. Jokaisella on
kuitenkin oikeus päättää itse, millaisen pennun
haluaa, ja juuri siksi pennunetsijän tulee tietää niistä
riskeistä, mitä väreihin ja värijalostukseen saattaa
liittyä.
takaisin ylös
Kasvattajan velvollisuudet
Kasvattajilla on velvollisuus kertoa rodusta ja mahdollisista perinnöllisistä
sairauksista ja ominaisuuksista pennunostajalle viimeistään
kaupantekohetkellä. Pennunostajan tulee vaatia, mikäli kasvattaja
ei itse ehdota, että kaupasta tehdään kirjallinen sopimus
kennelliiton sopimuspohjalle. Sopimuksessa määritellään
mm. kasvattajan korvausvastuu, sekä aika, jonka sisällä
kasvattajan tulee toimittaa rekisteritodistus ostajalle. Tarvittaessa
kauppasopimusta täydennetään liittein, esimerkiksi mikäli
pentu maksetaan osamaksulla.
Pennun luovutusikä on minimissään seitsemän viikkoa.
Toisinaan kasvattajat pitävät pennun pitempäänkin
itsellään, varmistuakseen siitä, että se todella
on valmis muuttamaan uuteen kotiin. Usein kuulee sanottavan, että
vanhempana luovutettu pentu ei sopeudu tai leimaannu uuteen kotiinsa
ja uuteen omistajaansa yhtä helposti kuin luovutusikäinen,
mutta ainakin itse olen huomannut, ettei väite ole niin paikkaansapitävä
kuin yleisesti luullaan - tai sitten tarkkailemani pennut ovat olleet
kaikki poikkeuksia jotka vahvistavat säännön.
Pennunostajalla tulisi aina olla mahdollisuus käydä tutustumassa
pentuun etukäteen kasvattajan kotona. Harva kasvattaja myy pentua
ostajaa näkemättä, ja vastaavasti harva pennunostaja
haluaa ostaa pentua näkemättä sen emoa tai sitä,
millaisissa olosuhteissa se on kasvanut - näin ei koskaan tulisi
menetelläkään! Kasvattajat haluavat valita kasvateilleen
parhaan mahdollisen kodin, ja se onnistuu vain tutustumalla pennunostajiin
etukäteen.
takaisin ylös
Linkkejä pennunetsijöille:
Chihuahua ry
Suomen kennelliitto
SKKY
- Oletko ostamassa kääpiökoiraa?
Pentutehtailusta
SEY:n sivuilla
Älä
tue pentutehtailua!
Jalostustietojärjestelmä
takaisin ylös

© Anna Kujala, 2007.
Teksti pohjautuu pääosin omiin mielipiteisiin ja kokemuksiin.
Tekstin kopioiminen ilman lupaa kielletty.
Käytetyt lähteet:
Sharp, C.A. 2002. White Fright. Australian Sheperd health & Genetics
institute [online]. [Viitattu 31.5.2007]. Saatavilla osoitteesta http://www.ashgi.org/articles/color_white_fright.htm
Strain, George M. 2003. Deafness prevalence and pigmentation and gender
associations in dog breeds at risk. The Veterinary Journal 167 (2004)
23–32. Saatavilla pdf-muodossa osoitteesta http://www.lsu.edu/deafness/VetJDeaf2004.pdf
Clark, L.A., Wahl, J.M., Rees, C.A., Murphy, K.E. 2005. Retrotransposon
insertion in SILV is responsible
for merle patterning of the domestic dog. PNAS [online]. [Viitattu 31.5.2007].
Saatavilla osoitteesta http://www.pnas.org/cgi/reprint/0506940103v1
Willis, Malcolm B. 2005. Merle Chihuahuas - time to call a halt. Our Dogs
17.2.2005. Saatavilla html-muodossa osoitteesta http://www.pedigreedogs.co.uk/k9bytes/merle.htm
Reetz, I., Stecker, M. & Wegner, W. 1977. Dtsch. Tierarztl. Wochenschr.
84, 273–277. |