pentua etsiville

Mistä hankkia pentu?takaisin
Rekisteröity vai rekisteröimätön?
Terveys
Ulkoiset ominaisuudet
"Värijalostus"
Merle
Kasvattajan velvollisuudet
Linkkejä pennunetsijälle



Chihuahuan suosio on tällä hetkellä huimassa kasvussa niin meillä kuin maailmallakin. Muoti-ilmiöön ovat omalta osaltaan vaikuttaneet elokuvatähtien ja pop-idolien julkisuudessa esittelemät "minikoirat", mutta myös voimakas kaupungistuminen; Isoille koiraroduille ei pienistä kaupunkiasunnoista löydy tilaa, ja toisaaltaan halutaan lemmikki, jota on helppo kuljettaa mukana elämäntilanteesta toiseen. Vaikka chihuahua ei ole sen enempää lelukoira kuin valtava tanskandoggi tai saksanpaimenkoira (itseasiassa jos verrataan chihuahuaa ja saksanpaimenkoiraa, chihuahuan kasvattamisessa ja kouluttamisessa tarvitsee huomattavasti pitempää pinnaa ja enemmän oveluutta kuin miellyttämishaluisen saksanpaimenkoiran kanssa), sen pieni koko on huomattava etu valittaessa kaupunkiympäristöön sopivaa koirarotua.

Rodun suosion kasvu ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen asia. Sen mukana tulee useita ikäviä lieveilmiöitä, joihin tavallinen pennunhankkijakin saattaa törmätä pentua etsiessään. Valveutunut pennunostaja pystyy kuitenkin välttämään sudenkuopat tutustumalla paitsi itse rotuun, myös kasvattajiin ja rodun harrastajiin ennen pennunhankintaa. Pennunhankinta saattaa olla pitkä, jopa vuosien mittainen prosessi, kun kyseessä on rotu, jossa kysyntä on huomattavasti tarjontaa suurempi. Pennunetsintävaiheeseen tulisi kuitenkin suhtautua ennemmin mahdollisuutena tustustua paremmin koiramaailmaan ja rodun harrastajiin, kuin piinaavana odotteluna. Vaiva palkitaan viimeistään silloin, kun oma pentu saapuu kotiin.

Koskaan ei pentua tulisi hankkia hetken mielijohteesta.



Mistä hankkia pentu?

Vaikka moni onkin löytänyt itselleen sopivan lemmikin Keltaisen Pörssin tai internetin ilmoituspalstojen kautta, pennun etsiminen kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä rotujärjestöön ja rodun kasvattajiin. Kun pennun hankkii asiantuntevalta, vastuulliselta taholta, ostaja ei tule huijatuksi koirakaupoissa. Varsinkin nykyään, kun kääpiökoirien suosio on kasvussa, on huijareita syytä varoa.

Yleiset pelisäännöt ovat kaikille kasvattajille yhteiset, mutta mieltymyksistä ja toimintatavoista löytyy kasvattajakohtaisia eroja. Kun rodun suosio kasvaa, samalla - ikävä kyllä - lisääntyy myös sellaisten kasvattajien määrä, jotka teettävät pentuja rahan vuoksi, eikä rakkaudesta rotuun. Myös ulkomailta tuodaan yhä enemmän pentuja myytäväksi Suomessa eteenpäin. Millaista kasvatustoimintaa haluat itse olla tukemassa ja millaisia toimintatapoja olet valmis hyväksymään?

Kun pennunetsijä tutustuu kasvattajiin etukäteen, on helpompi valita kasvattaja, joka painottaa kasvatustyössään sellaisia asioita ja ominaisuuksia, joita toivoo omalta pennultaan löytyvän. Luottamus ja yhteisymmärrys pennunostajan ja pennun kasvattajan välillä edesauttaa mahdollisista ongelmatilanteista selviämistä ja takaa sen, että pentu päätyy juuri sille sopivaan kotiin.

Vain tutustumalla kasvattajiin etukäteen voi varmistua henkilökohtaisesti myös siitä, että oma pentu on kasvatettu asianmukaisesti ja että se on todellakin saanut parhaan mahdollisen alun elämälleen. Tällöin pennunostaja ei myöskään erehdy tukemaan pentutehtailua, johon usein liittyy koirien hyvinvoinnin räikeä laiminlyöminen ja sitä kautta myös suoranainen eläinrääkkäys. Älä koskaan osta pentua säälistä tai näkemättä sen emoa ja niitä tiloja, joissa se on kasvanut, jottet tule vahingossakaan tukeneeksi pentutehtailua. Mikäli törmäät kenneliin, jossa koirien hyvinvointi on laiminlyöty ja niitä ei kohdella asianmukaisesti, voit ilmoittaa siitä esimerkiksi paikkakuntasi eläinsuojeluviranomaisille tai kennelliittoon. Ilmoituksen voi tehdä myös nimettömänä.

Pentujen tuonti ulkomailta edelleenmyytäviksi Suomessa on yleistynyt viimeaikoina runsaasti. Pääosin pentuja tuodaan myytäväksi Suomeen Itä-Euroopan maista ja Venäjältä. Pennut ostetaan kotimaasta halvalla ja myydään Suomessa eteenpäin korkeaan hintaan. Jos harkitset ostavasi pennun välittäjältä, on syytä noudattaa erityistä varovaisuutta! Kiinnitä huomiota etenkin myyjän tai välittäjän asiantuntemukseen sekä myytävän pennun taustoihin - ulkomailta tuodaan valitettavasti hyvin paljon myös huonotasoisia koiria.

takaisin ylös



Rekisteröity vai rekisteröimätön?

Rodun suosion kasvaessa ja kysynnän ylittäessä tarjonnan moninkertaisesti on luonnollista, että myös pentujen hinnat nousevat. Tämä on ehkä tärkein yksittäinen seikka, joka on johtanut pentutehtailun, salakuljetuksen ja jopa koirien varastelun lisääntymiseen. Paperittomastakin "chihuahuasta" tai edes etäisesti chihuahuaa muistuttavasta pennusta voi "pimeillä markkinoilla" saada jopa nelinumeroisen summan puhtaana käteen.

Rekisteröityä yksilöä halvempi, paperiton koira saattaa houkutella pennunostajaa, varsinkin sellaista, joka etsii itselleen vain lemmikkiä "harrastekoiran" sijaan. Monesti kuulee pennunetsijöiden toteavan, että heille ei ole väliä, onko pentu rekisteröity vai ei, koska he eivät ole kiinnostuneita näyttelyistä, kasvattamisesta tai muusta vastaavasta. En ole kuitenkaan vielä kertaakaan tavannut pennunetsijää, joka ei välittäisi siitä, mistä hänen pentunsa tulee ja kuinka sitä on hoidettu. Moni tuntuu siis unohtavan, että rekisteritodistus on todistus siitä, että kyseessä olevan pennun kohdalla kasvattaja on toiminut oikein ja pentu on hoidettu asianmukaisesti. Rekisteritodistus myös takaa koiran puhdasrotuisuuden - rekisteröimättömät koirat rinnastetaan sekarotuisiin, ja esimerkiksi virallisiin näyttelyihin ja kokeisiin ei rekisteröimättömän koiran kanssa voi osallistua.

Jos kasvattaja ei ole rekisteröinyt kauppaamaansa pentua, on hyvä kysyä miksi. Ei ole olemassa yhtäkään hyvää syytä, miksi pentua ei saisi rekisteröityä - edes fyysinen vika tai vamma ei sitä estä, vaikka se kyseisen koiran jalostuskäytön estäisikin. Pennun rekisteröiminen ei myöskään maksa maltaita, vaikka joskus näin kuulee väitettävän. Rekisteröintimaksut löytyvät kennelliiton sivuilta: Normaalitilanteessa pennun rekisteröiminen maksaa 21-63 euroa, mikä ei ole järin suuri summa, varsinkaan silloin, jos sitä verrataan pennun myyntihintaan. Ainoa mahdollinen syy pennun rekisteröimättömyyteen on se, että kasvattaja on rikkonut niitä pelisääntöjä, joilla pyritään takaamaan paitsi koirien myös koko rodun hyvinvointi.

Ei ole väärin kysyä, onko pentu rekisteröity - on väärin olla kysymättä sitä.

takaisin ylös



Terveys

Kun hankintaan pitkäaikaista lemmikkiä ja perheenjäsentä, terveys tuskin on asia, josta halutaan tinkiä. Kaikki koirien terveystulokset ovat julkisia ja kaikkien tutkittavissa jalostustietojärjestelmässä. Chihuahualle vain polvitarkastus on pakollinen, eikä senkään osalta ole asetettu raja-arvoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että huonopolvista yksilöä voisi käyttää jalostukseen siinä missä tervettäkin, vaan sitä, että vastuu rodun jalostuksesta ja sen terveyden edistämisestä on kasvattajilla.

On hyvä selvittää, mitä muita terveystutkimuksia polvitarkastuksen ohella pennun vanhemmille ja isovanhemmille on tehty. Vaikka terveet vanhemmat eivät takaa sitä, että pentu olisi täysin terve, on pennulla, jonka vanhemmista toinen tai molemmat sairastavat jotain perinnöllistä sairautta, huomattavasti suurempi todennäköisyys sairastua kyseessä olevaan sairauteen, kuin pennulla, jonka vanhemmat ovat terveitä tutkitun sairauden osalta. Chihuahuojen perinnöllisistä sairauksista löytyy lisää tietoa mm. chihuahuamaailman sivuilta.

takaisin ylös



Ulkoiset ominaisuudet

Kaikilla pennunetsijöillä on omia toivomuksia pennun suhteen. Jotkut etsivät näyttelyihin tai kasvatukseen sopivaa, toiset lemmikkitasoista sohvan- ja sydämenvaltaajaa. Pennusta on hyvin vaikea sanoa, mitä siitä tulee aikuisena, edes kokeneimmat kasvattajat eivät siihen sataprosenttisella varmuudella pysty. Lupaava pentu saattaa muuttua kehitysvaiheessa radikaalisti, ja toisaaltaan vähemmän lupaavasta saattaa tulla ajan mittaan näyttelytähti. Pentua ostettaessa ei siis koskaan voi tietää etukäten, mitä saa - siksi pennunhankinta onkin ennemmin verrattavissa adoptioon kuin tuotteen ostamiseen, vaikka lain edessä koira onkin "kauppatavaraa".

Pennunetsijöillä on usein myös väri- ja jopa kokotoivomuksia. Vaikka chihuahua onkin virallisesti maailman pienin koirarotu, kukaan vastuuntuntoinen kasvattaja ei tieten tahtoen tähtää sairalloisen pienten yksilöiden tuottamiseen. Tästä syystä äärettömän pienen yksilön etsiminen kuulostaa hyvin negatiiviselta kasvattajan korvaan. Pennun aikuispainoa on hyvin vaikea arvioida, koska kunkin pennun kehitys ja kasvu on yksilöllistä.

takaisin ylös



"Värijalostus"

Värijalostus on asia, joka aiheuttaa suuriakin konflikteja chihuahuamaailmassa. Sinänsä pennunetsijän väritoivomuksissa ei ole mitään väärää, kunhan ymmärtää, että kasvattajan kannalta on - tai ainakin tulisi olla - samantekevää minkä värisiä yksilöitä syntyy, sillä chihuahuan rotumääritelmässä sanotaan varsin selkeästi että kaikki värit ovat sallittuja. Värillä ei siis ole jalostuksellista merkitystä. Tältä kannalta tarkasteltuna on mielestäni paitsi turhaa, myös vastuutonta ryhtyä jalostamaan tietynvärisiä yksilöitä jos samalla joudutaan tinkimään muista, rodunmukaisuuden tai jopa terveyden kannalta tärkeämmistä ominaisuuksista. Kun samalla erikoisen väristen pennujen hinnat saattavat olla huomattavasti korkeampia kuin "tavallisen" väristen, on syytä kysyä, jalostetaanko harvinaisia tai erikoisia värejä pelkästään esteettisistä syistä.

Värin - edes harvinaisen sellaisen - ei pitäisi olla syy normaalia korkeampaan hintaan rodussa, jossa kaikki värit ovat sallittuja.

takaisin ylös



Merle

Viimevuosina runsaasti yleistyneen ja paljon keskustelua herättäneen merlen eli marmorikuvioisen koiran värityksen saa aikaan dominoiva geeni, joka homotsygoottina aiheuttaa eriasteisia vaurioita etenkin kuulo- ja näköaistissa (Sharp, 2002; Strain, 2003). Kahden merlen yhdistäminen keskenään on siis äärimmäisen vaarallista. Yleisesti ajatellaan, ettei merlegeeni heterotsygoottina ole haitallinen. Kuitenkin joidenkin tutkimusten mukaan myös heterotsygooteilla merleillä voi esiintyä erilasteisia kuulo- ja silmävaurioita, kuten kuuroutta, silmän sisäisen paineen nousua, silmien virhetaittoa, pienisilmäisyyttä eli microphthalmiaa sekä koloboomaa (L. Clark, K. Myrphy, C. Rees, M. Wahl. 2005; Reetz, I., Stecker, M. & Wegner, W. 1977, GenMark 2006). Kun joitakin vuosikymmeniä sitten tutkittiin merlejä mäyräkoiria, löydettiin 54,6%:lta homotsygooteista ja 36,8%lta heterotsygooteista merleistä jonkinasteisia kuulovaurioita (M Willis, 2005; L. Clark, ym. 2005; I. Reetz, ym, 1977). Merlenvärisissä chihuahuoissa ei edellämainittuja tai niitä vastaavia kehitysvaurioita ja sairauksia ole toistaiseksi esiintynyt ainakaan Suomessa.

On aiheellista ihmetellä sitä, mistä tämä kyseinen erikoisväri on rotuun ilmestynyt. Kun värin aiheuttava geeni on dominoiva (eli väri esiintyy geeniä kantavan koiran fenotyypissä), miten on mahdollista, että se on vasta viimeaikoina ilmestynyt tähän jo 1800-luvulla löydettyyn rotuun? Lisäksi voidaan kyseenalaistaa, onko syytä säilyttää kyseinen väri rodussa geenissä piilevistä haittavaikutuksista huolimatta, varsinkaan kun merlevärillä, kuten muillakaan väreillä, ei ole jalostuksellista arvoa - vain rahallista niin kauan kun pennunostajat maksavat tästä erikoisväristä keskitasoa enemmän.

Mikäli rotua halutaan kehittää entistä terveempään suuntaan, ei merlegeeniä tulisi mielestäni säilyttää siinä. Vaikka kyseinen geeni ei sellaisenaan aiheuttaisikaan kehitysvaurioita, tietämättömien ja kokemattomien käsissä geenillä voi olla tuhoisat vaikutukset. Kasvattajien tulisikin ajatella värijalostuksen vaikutusta pitkällä tähtäimellä, ei pelkästään seuraavaa pentuetta. Merlet chihuahuat ovat kiellettyjä mm. Australiassa ja Saksassa.

Väri ei vaikuta pennun soveltuvuuteen lemmikiksi. Jokaisella on kuitenkin oikeus päättää itse, millaisen pennun haluaa, ja juuri siksi pennunetsijän tulee tietää niistä riskeistä, mitä väreihin ja värijalostukseen saattaa liittyä.

takaisin ylös



Kasvattajan velvollisuudet

Kasvattajilla on velvollisuus kertoa rodusta ja mahdollisista perinnöllisistä sairauksista ja ominaisuuksista pennunostajalle viimeistään kaupantekohetkellä. Pennunostajan tulee vaatia, mikäli kasvattaja ei itse ehdota, että kaupasta tehdään kirjallinen sopimus kennelliiton sopimuspohjalle. Sopimuksessa määritellään mm. kasvattajan korvausvastuu, sekä aika, jonka sisällä kasvattajan tulee toimittaa rekisteritodistus ostajalle. Tarvittaessa kauppasopimusta täydennetään liittein, esimerkiksi mikäli pentu maksetaan osamaksulla.

Pennun luovutusikä on minimissään seitsemän viikkoa. Toisinaan kasvattajat pitävät pennun pitempäänkin itsellään, varmistuakseen siitä, että se todella on valmis muuttamaan uuteen kotiin. Usein kuulee sanottavan, että vanhempana luovutettu pentu ei sopeudu tai leimaannu uuteen kotiinsa ja uuteen omistajaansa yhtä helposti kuin luovutusikäinen, mutta ainakin itse olen huomannut, ettei väite ole niin paikkaansapitävä kuin yleisesti luullaan - tai sitten tarkkailemani pennut ovat olleet kaikki poikkeuksia jotka vahvistavat säännön.

Pennunostajalla tulisi aina olla mahdollisuus käydä tutustumassa pentuun etukäteen kasvattajan kotona. Harva kasvattaja myy pentua ostajaa näkemättä, ja vastaavasti harva pennunostaja haluaa ostaa pentua näkemättä sen emoa tai sitä, millaisissa olosuhteissa se on kasvanut - näin ei koskaan tulisi menetelläkään! Kasvattajat haluavat valita kasvateilleen parhaan mahdollisen kodin, ja se onnistuu vain tutustumalla pennunostajiin etukäteen.

takaisin ylös


Linkkejä pennunetsijöille:

Chihuahua ry
Suomen kennelliitto
SKKY - Oletko ostamassa kääpiökoiraa?
Pentutehtailusta SEY:n sivuilla
Älä tue pentutehtailua!
Jalostustietojärjestelmä

takaisin ylös
takaisin




© Anna Kujala, 2007.
Teksti pohjautuu pääosin omiin mielipiteisiin ja kokemuksiin.
Tekstin kopioiminen ilman lupaa kielletty.


Käytetyt lähteet:

Sharp, C.A. 2002. White Fright. Australian Sheperd health & Genetics institute [online]. [Viitattu 31.5.2007]. Saatavilla osoitteesta http://www.ashgi.org/articles/color_white_fright.htm

Strain, George M. 2003. Deafness prevalence and pigmentation and gender associations in dog breeds at risk. The Veterinary Journal 167 (2004) 23–32. Saatavilla pdf-muodossa osoitteesta http://www.lsu.edu/deafness/VetJDeaf2004.pdf

Clark, L.A., Wahl, J.M., Rees, C.A., Murphy, K.E. 2005. Retrotransposon insertion in SILV is responsible
for merle patterning of the domestic dog. PNAS [online]. [Viitattu 31.5.2007]. Saatavilla osoitteesta http://www.pnas.org/cgi/reprint/0506940103v1

Willis, Malcolm B. 2005. Merle Chihuahuas - time to call a halt. Our Dogs 17.2.2005. Saatavilla html-muodossa osoitteesta http://www.pedigreedogs.co.uk/k9bytes/merle.htm

Reetz, I., Stecker, M. & Wegner, W. 1977. Dtsch. Tierarztl. Wochenschr. 84, 273–277.